Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

16.3.2005

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:2005:35

Asiasanat
Ylimääräinen muutoksenhaku
Rangaistusmääräys
Rangaistuksen määrääminen - Vapaudenmenetysajan vähentäminen
Tapausvuosi
2005
Antopäivä
Diaarinumero
H2004/316
Taltio
629
Esittelypäivä

Rangaistusmääräykseen ei ollut merkitty sakosta vapaudenmenetysajan johdosta tehtävää vähennystä. Syyttäjä ilmoitti, että vapaudenmenetysaika oli otettu huomioon määrättäessä päiväsakkojen lukumäärää. Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevin perustein rangaistusmääräystä oikaistiin siten, että sakosta tehtiin vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys.

RL 3 luku 11 § (1060/1996)

OK 31 luku 8 § 4 kohta

Asian tausta

A oli 21.4.2001 kello 17.00 otettu kiinni epäiltynä huumausainerikoksesta, jonka jälkeen hänet oli ensin pidätetty ja sitten vangittu. Teon johdosta hän oli ollut vapautensa menettäneenä 26.4.2001 kello 20.10 saakka. Syyteharkinnan suorittanut kihlakunnansyyttäjä Y päätti, että asiassa käytetään rangaistusmääräysmenettelyä, ja A:lle annettiin 19.12.2002 tiedoksi huumausaineen käyttörikosta koskeva 45 päiväsakkoa vastaava 405 euron rangaistusvaatimus. Rangaistusvaatimusta ei vastustettu ja Raaseporin johtava kihlakunnansyyttäjä X antoi 10.1.2003 rangaistusvaatimuksen mukaisen rangaistusmääräyksen.

Purkuhakemus Korkeimmassa oikeudessa

A pyysi Korkeimmalle oikeudelle 25.10.2004 toimittamassaan hakemuksessa rangaistusmääräyksen purkamista sillä perusteella, että aikaa, jonka hän oli ollut vapautensa menettäneenä, ei ollut vähennetty hänelle määrätystä rangaistuksesta tai vapaudenmenetystä katsottu rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

Y antoi syyttäjältä pyydetyn vastauksen. Korkeimman oikeuden pyynnöstä Y ja apulaisvaltakunnansyyttäjä antoivat selvityksen.

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Rangaistusmääräyksen antamisen aikana voimassa olleen, nykyistä rikoslain 6 luvun 13 §:ää vastaavan rikoslain 3 luvun 11 §:n (1060/1996) mukaan, jos sakko tuomitaan rangaistukseksi teosta, jonka johdosta rikoksen tehnyt on ollut vapautensa menettäneenä yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuorokauden, vapaudenmenetys on otettava huomioon vähennyksenä kohtuullisessa määrin, kuitenkin vähintään vapaudenmenetystä vastaavan ajan pituisena tai katsottava rangaistuksen täydeksi suoritukseksi.

2. A:lle annetusta rangaistusmääräyksestä ei ilmene, onko 45 päiväsakon sakkorangaistusta määrättäessä otettu vähennyksenä huomioon vapaudenmenetystä vastaava aika. Syyteharkinnan suorittanut syyttäjä on kuitenkin selittänyt, että hän oli ottanut vapaudenmenetyksen huomioon jo harkitessaan rangaistusvaatimukseen merkittyä päiväsakkolukua, jonka rangaistusmääräyksen antanut syyttäjä oli sitten hyväksynyt. Asiassa on kyse siitä, voidaanko syyttäjän selityksen mukaista rangaistuksen määräämistä pitää lain mukaisena.

3. Rangaistusmääräysmenettely on normaalia rikosasioiden käsittelyjärjestystä yksinkertaisempi ja nopeampi menettely vähäisille lainrikkomuksille. Perusteiltaan rangaistusmääräysmenettely on kuitenkin rikosasian oikeuskäsittelyä. Rangaistusmääräysmenettelyssäkin tulee ottaa huomioon rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyä koskevat keskeiset oikeusturvatakeet. Niihin kuuluu syytetyn oikeus saada asiassaan perusteltu päätös.

4. Edellä lausutusta seuraa, että rangaistus ja sen määrään vaikuttavat seikat tulee rangaistusmääräyksessä mainita siten, ettei niistä synny epäselvyyttä. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että rangaistusmääräyksestä tulee käydä ilmi sekä sakkorangaistus että siitä tehty vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys. Ratkaisua, jossa vapaudenmenetysaika olisi otettu huomioon jo päiväsakkojen lukumäärää vahvistettaessa, ei voida pitää lain mukaisena.

5. Tässä tapauksessa rangaistusmääräyksestä ei siis ilmene, että A:lle määrätystä sakkorangaistuksesta olisi tehty rikoslain 3 luvun 11 §:n mukainen vähennys. Syyttäjän ilmoitukselle, että vapaudenmenetysaika olisi otettu huomioon jo päiväsakkojen lukumäärää vahvistettaessa, ei edellä olevan perusteella voida antaa merkitystä. Korkein oikeus katsoo, ettei A ole saanut hyväkseen vapaudenmenetysaikaa vastaavaa vähennystä. Kysymys on ilmeisesti väärästä lain soveltamisesta.

6. Koska asia on selvä eikä hakemus koske rikosasiassa annetun tuomion purkamista syytetyn vahingoksi, Korkein oikeus oikaisee rangaistusmääräystä sitä syyttäjälle palauttamatta.

Lainkohdat

Rikoslaki 3 luku 11 § (1060/1996)
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta, 14 § 1 momentti, 16 §

Päätöslauselma

Raaseporin kihlakunnanviraston syyttäjäosaston syyttäjän 10.1.2003 antamaa rangaistusmääräystä nro 03-67 oikaistaan siten, että A:lle määrätystä 45 päiväsakosta vähennetään viiden päivän vapaudenmenetysaikaa vastaavat 10 päiväsakkoa, joten hänen suoritettavakseen jää 35 päiväsakkoa rahamäärältään 9 euroa eli sakkoa yhteensä 315 euroa. Vapaudenmenetysaika on 21. - 25.4.2001.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Mikael Krogerus ja Pertti Välimäki. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Sivun alkuun